sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Varhaiskasvatussuunnitelma

Saimme tehtäväksi tutustua varhaiskasvatussuunnitelmaan ja sen sisältöön.

Tutkiessani valtakunnallisia varhaiskasvatuksen perusteita ja verratessani niitä erään paikkakunnan varhaiskasvaistussuunnitelmaan, ne olivat melkein samasta puusta veistettyjä. Suurimmat erot taisivat olla sanamuodoissa.
Lapsen yksilöllisessä varhaiskasvatussuunnitelmassa (vasussa) käydään läpi mm. lapsen luonnetta, lempileikkejä, kavereita ja muita kiinnostuksen kohteita. Vasussa määritellään ketkä saavat hakea lapsen päivähoidosta, hoitopäivät ja -ajat, tarvitseeko lapsi erikoisruokavaliota tai onko hänellä allergioita tai muita sairauksia.
Tärkeimpänä osiona itse pidän kysymyksiä jotka tulevat osiossa Kasvatuksen kulmakivet. Siellä kysytään mm. perheen uskonnosta ja elämänkatsomuksesta, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä lapsen kasvatuksessa jne.
Lopuksi kysytään lista suostumuksista mm. lapsen kuljetuksista päiväkodin retkille, lapsen kuvaamisesta ym.  Vasu tulee täyttöön, kun lapsen huoltaja(t) ja päiväkodin henkilökunnan edustaja ovat sen allekirjottaneet.
Yksilöllisiin vasuihin on olemassa ns. lomakepohja, jota päiväkodit muokkaavat oman näköiseksi ja omia perusteita vastaavaksi.
Lähihoitajan tehtävä vasu-keskustelussa on käydä varhaiskasvatussuunnitelma vanhemman kanssa läpi, sekä keskustella perheelle tärkeistä asioista. Hän kertoo vanhemmille päiväkodin omasta varhaiskasvatussuunnitelmasta ja sen perusteista, jotka on määritetty kunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Sen sisällön taas määrittelee valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Ihania koukeroita eikö? :)
- SaijaP

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Tredun hyvinvointiviikko

Meidän hyvinvointiviikkoomme kuului myös vanhusviikko, jonka vietimme perusopintojen lisäksi vanhainkodissa.
Maanantaille 3.10. Olimme aamupäivän koululla, josta siirryimme vanhainkodille, jossa oli järjestetty muotinäytös. Johon en päässyt osallistumaan, kiitos hieman tapaturma alttiin poikani. Hän oli koulussa tipahtanut kiipeilytelineeltä , joten jouduin lähtemään aikaisemmin hakeakseni hänet kotiin. Onneksi selvittiin ilman isompia ruhjeita :)
Tiistaina 4.10. Olimme jälleen aamupäivän koululla. Sieltä siirryimme vanhainkodille leipomaan. Yksi porukka teki ässä-keksejä, toiset korvapuusteja ja kolmannet karjalanpiirakoita. Minä pääsin karjalanpiirakka porukkaan. Niiden pyörittely on tuttua hommaa jo lapsuudesta. Oma mummoni piti huolen, että joka ainoa lapsenlapsi osaa piirakoita pyörittää. Joka joulu teimme piirakat alusta loppuun itse. Tämä traditio jatkuu edelleen, vaikka mummon kuolemasta tulee jo 6 vuotta.
Keskiviikko 5.10. Aamu alkoi koululla. Siirryttyämme vanhainkodille pääsimme ulkoilemaan vanhusten kanssa. Meille oli järjestetty pisteitä, joissa vanhusten kanssa vierailimme. Ensimmäiselle pisteelle oli koottu vanhoja maataloudessa ja kotitöissä käytettyjä esineitä, joiden nimiä sitten vanhusten kanssa arvuuteltiin. Sen jälkeen kävelimme kauniissa miljöössä, jonka varrelta löytyi vanhainkodin oma riksa. Sille piti keksiä nimi. Siihen saatiin mitä erikoisempia vastauksia :D Siitä matka jatkui huvimajalle jossa oli makkaranpaistoa ja lämmintä mehua. Huvimajalle piti myös keksiä nimi. Päivä meni äkkiä keskustelun lomassa ja kauniista ilmasta nauttiessa.
Torstain 6.10. Vietimme koululla lukuaineiden parissa.
Perjantaina 7.10 Vietimme koko päivän vanhainkodilla. Päivän teemana oli kanssakäyminen ja keskustelu vanhusten kanssa. Sain nauttia päiväni ihanaisessa rouvaseurassa. Aulassa olevaan avotakkaan laitettiin tuli. Keräsimme eri osastoilta vanhuksia nauttimaan takkatulesta ja paistoimme makkaraa. Tarjolla oli myös mehua. Tunnelma oli harras ja rauhoittava, mutta samalla nauruntäyteinen ja virkistävä. Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä tanssit. Kuuntelimme hittejä ajalta jolloin asukkaat olivat olleet nuoria ja ilo näkyi ihmisten kasvoilta, kun heidän kanssaan pyörähdeltiin tanssilattialla, tietenkin jokaisen oman kunnon mukaan :)
Viikosta jäi hyvä mieli, ja varmistus siitä, että vanhustyö tulee olemaan minun alani :) 

lauantai 8. lokakuuta 2016

Musiikkituokio 3-5-vuotiaille

Ryhmässä mukana: Saija, Maisa, Noora, Rozerin

Musiikkituokiomme alkoi Jäätymisleikillä. Musiikin soidessa lapset saavat liikkua hyppien, kävellen, tanssien, muttei kuitenkaan juosten. Kun musiikki pysähtyy he jäätyvät paikoilleen mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin.

Siitä jatkoimme Ti-Ti Nallestaki tutulla Pyöri, Pyöri Ympäri -laululeikillä. Laulussa edetään sen sanojen mukaisesti, lasten ikätason mukaisella tavalla.

Viimeisenä leikimme vielä Hämä-Hämähäkki leikin.

Tuokio onnistui hyvin, vaikka suunnitteluun ja harjoitteluun ei ehditty kauheasti aikaa käyttääkkään. Lopetukseen olisi voinut panostaa vähän enemmän. Leikkituokion vaikeus oli ehkä se, että se tehtiin aikuisryhmän kanssa jotka esittivät ikäryhmän lapsia. Lasten kanssa toimiminen on täysin erilaista ja ohjaaminenkin on tietyllä tapaa helpompaa/selkeämpää.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Alle kouluikäisten kirjoja

Alle 3-vuotiaat:
- En halua nukkumaan, Julie Sykes, suomennos; Tarja Virtanen
     Kirja kertoo Tiikerin pennusta, joka ei halua mennä nukkumaan. Hän karkaa viidakkoon emoltaan ja käy katsomassa jokaista eläinystäväänsä, jotka ovat jo nukkumaan menopuuhissaan. Loppujen lopuksi pieni yöapina saattaa sen emonsa luo.
- Wall-E palapelikirja, Walt Disney-Pixar, suomennos; Elina Aavikko
     Kirja perustuu elokuvaan Wall-E, joka kertoo roskarobotista, joka on tehty siivoamaan maapallo sen saasteista. Maata lähetetään tarkastamaan moderni robotti EVA, sen on tarkoitus viedä näyte maasta takaisin ihmisille. Wall-E rakastuu EVAan ja kirja kertoo niiden matkasta takaisin Axiumille. Kirjan sivuilla on 4 palapeliä.

Syy miksi kirjat soveltuvat tälle ikäluokalle on se, että ne ovat paksusivuisia ja kestävät rankempaakin kuolaamista ja käsittelyä. En halua nukkumaan oli poikani lempikirja vielä yli 3-vuotiaanakin. Hän kuljetti sitä aina mukanaan, jopa yökylään mennessään. Palapelikirja on myös paksu ja lyhyt kirja, mutta siinä on myös ajanvietettä vanhemmalle taaperolle. Palapelin palat ovat isoja ja selkeitä.

3-5-vuotiaat: 
- Kaupungin sankarit: Salaperäinen Varas, Elin ja Pelle Ferner/ Mattias Wennerfalk, suomennos; Mari Virtanen 
     Sadussa kerrotaan Pauli-Poliisiauton ja Bella-Paloauton tutkintaa, jossa Herkku-Harrilta on kadonnut laatikollinen omenoita, Kolhu-Korppi on hukannut päärynänsä ja Pulla-Pertin patongit ovat mystisesti kadonneet ja rakennustyömaakin on aivan sekaisin.
- Lehmä, joka tahtoi lentää, Paul Brett Johnson, suomennos; Pirjo Rintakoski
      Satu kertoo Martta-tädistä ja Roosa-Lehmästä. Roosa haluaa oppia lentämään Täti yrittää saada sitä alas. Loppujen lopuksi hän ompelee lehmä puvun jolla houkuttelee Roosan takaisin maan kamaralle. 


Molemmat kirjat ovat lyhyitä, selkokielisiä ja värikkäitä. Kuvat ovat hauskoja ja kuvaavat tilanteiden kehitystä. Niissä on on helppoja ja jännittäviä juonen käänteitä jotka pitävät jo vanhemmatkin kuuntelijat mukana sadussa, mutta niin helppoja että pienemmätkin lapset pysyvät mukana.

6-vuotiaat:
-Viekas varis nimeltä Juro, Margareta Andersson, suomennos; Pirjo Rintakoski
     Satu kertoo Juro-variksesta, joka asuu maalla. Se on yrmy varis, joka kiusaa naapurin Ukko-Kukkoa, koska kadehtii tämän höyheniä ja sieviä kanoja. Eräänä päivänä Kanalasta häviää munia ja Ukko alkaa vahtia kanalaa. Tarinan opetus on Joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa...
- Aarresaari, Mauri Kunnas
      Koiramäki- sarjaan kuuluva kirja, joka kertoo Pikku-Jimistä ja hänen äidistään. He löytävät vanhan merimiehen tavaroista Kapteeni Flintin aarrekartan. He lähtevät matkaan kuunari Hispaniolalla. Matkan aikana laivakokki paljastuu pahamaineiseksi merirosvoksi, joka janoaa aarretta yhtä paljon kuin Pikku-Jimi. Loppu kääntyy kuitenkin hyväksi ja kaikki saavat osansa saaliista.

Kirjat soveltuvat 6-vuotiaille, koska molemmissa on vaikeampia juonenkäänteitä, joita nuoremmat kuuntelijat vältämättä vielä ymmärrä. Aarresaari-kirja on pitkä, jota ei ehkä kokonaan jaksa lukea. Sen kuvat kertovat tarinan sanojen tavoin. 

Viimeisenä kirjana tuon esille kirjan, joka sopii joka ikäryhmään.  
Autoilua kaupungissa on Monika Eiselen ideoima kirja, jonka on suomentanut Kirsi Sinko. Kirja kertoo Lassista ja Leenasta jotka autoilevat vanhempiensa kanssa. He käyvät mm. Huoltoasemalla, kulkevat kolaripaikan ohi ja pysähtyvät autokorjaamolle.
Kirjan kuviin on piilotettu sivujen reunoissa olevia kuvia, joita voi etsiä. Kirja on hyvä havainnointiin, ja pitää mielenkiinnon yllä jopa kuusi vuotiaalla lapsella. Kirja on myös paksusta pahvista tehty ja se kestää myös pienempien taaperoiden käsittelyä. Siinä on mielenkiintoa myös ikävuosien välillä. Monipuolinen teos, joka omasta mielestäni pienten lasten perheisiin kannattaa hankkia :)        
     

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kuulumisia..

Opiskelut on lähtenyt kivasti käyntiin, tullut todettua että ehkä tällä kertaa se oma ala on löytynyt ja tutkinnon saa valmiiksi saakka. Asunnon etsintäkin on kivalla mallilla, vain se oikea koti minulle ja pojille ei ole vielä löytynyt.
Takapakkiakin on jonkin verran kärsitty kiitos sitkeän flunssan ja kuumeilun.. Oman taudin, kun sai hallintaan niin tietysti Onni tuli kipeäksi. Taas tuli poissaoloja, mutta ei tästä lannistuta. EIköhän tämä vielä voiton puolelle käänny.
Huomenna taas takaisin koulunpenkille ja täyttä höyryä kohti tutkintoa.
Tästä se lähtee! ;)



perjantai 2. syyskuuta 2016

Vierailu yksityisessä päiväkodissa.

Kävimme tutustumassa 22.8.2016 yksityisessä päiväkodissa. Meidät otti vastaan päiväkodin johtaja/perustaja. Hän kertoi paljon ja laajasti kuinka päiväkoti on saanut aikoinaan alkunsa ja mistä idea yksityiseen päiväkotiin on lähtenyt. Olin yllättynyt tiedosta, että paikka on toiminut samoissa tiloissa jo seitsemän vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kyseisestä paikasta kuulin. 
Suurin osa heidän leikkivälineistään ja huonekaluistaan olivat kierrätettyjä tai lahjoituksina saatuja. Se oli mielestäni hienoa, että lapsille "opetetaan" tai ehkä lähemminkin näytetään että näinkin voi toimia. 
    Saimme kiertää katsomassa päiväkodin tiloja ja ne oli hienosti hyödynnetty. Vanhat toimistotilat ovat muuntautuneet ihanan erilaisiksi ja monipuolisiksi huoneiksi. Nukkarissa oli perinteisten kaappisänkyjen tilalla normaalit päästä pidennettävät sängyt, joiden viereen on hoitajan helpompi mennä rauhoittelemaan rauhatonta nukkujaa.
   Pienimmille ryhmäläisille (1-3v.) oli omat tilat ja heille sopivammat lelut, heidän kanssaan oli touhuamassa kaksi hoitajaa. Heillä oli myös maskotti/lemmikki kilpikonna,  jonka nimeä en valitettavasti muista. Se ei ollut vielä palannut kesälomaltaan kun olimme vierailulla.
    Vanhemmat (3-5v.) oli jaettu kahteen huoneeseen ja ryhmään. Toinen ryhmä leikki rauhallisesti punaiseksi sisustetussa leikkihuoneessa ja toinen vietti aikaa patjoilla vuoratussa huoneessa. Molempien ryhmien kanssa oli valvomassa yksi hoitaja. 
   Vierailu oli kaikin puolin antoisa oli mukava seurata lasten touhuja ja hoitajien intoa työtään kohtaan. Se ei kuitenkaan ainakaan saanut minua muuttamaan mielipidettäni suuntautumisestani vanhustyöhön. :) 

 

torstai 1. syyskuuta 2016

Ryhmäkoti ja Päivätoimintakeskus vierailu

Kävimme tutustumassa kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja päivätoimintakeskuksessa. 

Ryhmäkoti oli pieni 10 asukkaan ryhmämuotoinen ohjatun asumisen yksikkö, joka oli hyvin kodinomainen. Ohjatun asumisen yksiköissä ei ole yövalvontaa, jolloin asukkaat ovat hyvin omatoimisia. Heillä oli kolme solua, joista kahdessa oli kolme asukashuonetta ja yhdessä oli neljä. Heillä on myös yksi paikka intervallijaksolaiselle, jotka viettävät lyhyitä jaksoja ryhmäkodissa, esimerkiksi omahoitajan ollessa lomalla tai sopeutettaessa vanhempien luota pois muuttavaa kehitysvammaista aikuista. 

Soluissa asukkailla oli käytössä pieni keittiö, jossa oli jääkaappi, mikro, kahvi-ja vedenkeitin. Uunia/Hellaa ei paloturvallisuus syistä ole muualla kuin isossa yhteiskeittiössä, jossa he valmistavat yhdessä ja sovituissa vuoroissa ruuat talon asukkaille. He hoitavat itse myös vaatehuollon ja huoneidensa siivouksen.

Käyntimme aikana ryhmäkodissa oli hiljaista asukkaiden ollessa toimintapajalla. Vain pari asukasta oli viettämässä ns. koti-päivää, jolloin he siivoavat ja tekevät muita kotitöitä. Osa asukkaista on jo jäänyt eläkkeelle jolloin he saavat viettää aikaa ryhmkodissa tai vaihtoehtoisesti toimintakeskuksen toimintapajalla.

Päivätoimintakeskus sijaitsee ryhmäkodista seuraavalla kadulla. Siellä meille esiteltiin kaksi pajaa, toisessa työtoiminta ja toisella toimintapaja
Työtoiminnan puolella asiakkaat toteuttivat alihankinta töitä mm. paikallisen yrityksen rasioiden tarroitusta. Osa valmistaa mattoja ja muita käsitöitä, joita myydään toimintakeskuksen tiloissa. Heidän ohjaajansa kertoi, että he käyvät myös toreilla, myyjäisissä ja paikallisessa ostoskeskuksessa myymässä tuotteita. He myös maalaavat tauluja joita on ollut myös esillä ostoskeskuksen taidegalleriassa.

Toimintapajalla pyritään ylläpitämään jo eläköityneiden tai työtoimintaan kykenemättömien sosiaalisia taitoja. Heillä on omia kerhoja/pajoja. Vierailumme aikana heillä oli käynnissä somepaja, jolla he päivittävät toimintakeskuksen facebook-tiliä, heidän toimintaansa liittyvää blogia ja valmistelivat samalla aiheita lähestyvää Lapin Ruskaretkeä varten. 

Vierailusta jäi positiivinen kuva kehitysvammaistyöstä ja oli mukava kuulla myös erilaisesta työympäristöstä, "perinteisen" ympäri vuorokautisen valvonnan aikana. 

-Hyvää syksyn jatkoa kaikille!-