Kuulumisia..

Opiskelut on lähtenyt kivasti käyntiin, tullut todettua että ehkä tällä kertaa se oma ala on löytynyt ja tutkinnon saa valmiiksi saakka. Asunnon etsintäkin on kivalla mallilla, vain se oikea koti minulle ja pojille ei ole vielä löytynyt.
Takapakkiakin on jonkin verran kärsitty kiitos sitkeän flunssan ja kuumeilun.. Oman taudin, kun sai hallintaan niin tietysti Onni tuli kipeäksi. Taas tuli poissaoloja, mutta ei tästä lannistuta. EIköhän tämä vielä voiton puolelle käänny.
Huomenna taas takaisin koulunpenkille ja täyttä höyryä kohti tutkintoa.
Tästä se lähtee! ;)

Vierailu yksityisessä päiväkodissa.

Kävimme tutustumassa 22.8.2016 yksityisessä päiväkodissa. Meidät otti vastaan päiväkodin johtaja/perustaja. Hän kertoi paljon ja laajasti kuinka päiväkoti on saanut aikoinaan alkunsa ja mistä idea yksityiseen päiväkotiin on lähtenyt. Olin yllättynyt tiedosta, että paikka on toiminut samoissa tiloissa jo seitsemän vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kyseisestä paikasta kuulin. 
Suurin osa heidän leikkivälineistään ja huonekaluistaan olivat kierrätettyjä tai lahjoituksina saatuja. Se oli mielestäni hienoa, että lapsille "opetetaan" tai ehkä lähemminkin näytetään että näinkin voi toimia. 
    Saimme kiertää katsomassa päiväkodin tiloja ja ne oli hienosti hyödynnetty. Vanhat toimistotilat ovat muuntautuneet ihanan erilaisiksi ja monipuolisiksi huoneiksi. Nukkarissa oli perinteisten kaappisänkyjen tilalla normaalit päästä pidennettävät sängyt, joiden viereen on hoitajan helpompi mennä rauhoittelemaan rauhatonta nukkujaa.
   Pienimmille ryhmäläisille (1-3v.) oli omat tilat ja heille sopivammat lelut, heidän kanssaan oli touhuamassa kaksi hoitajaa. Heillä oli myös maskotti/lemmikki kilpikonna,  jonka nimeä en valitettavasti muista. Se ei ollut vielä palannut kesälomaltaan kun olimme vierailulla.
    Vanhemmat (3-5v.) oli jaettu kahteen huoneeseen ja ryhmään. Toinen ryhmä leikki rauhallisesti punaiseksi sisustetussa leikkihuoneessa ja toinen vietti aikaa patjoilla vuoratussa huoneessa. Molempien ryhmien kanssa oli valvomassa yksi hoitaja. 
   Vierailu oli kaikin puolin antoisa oli mukava seurata lasten touhuja ja hoitajien intoa työtään kohtaan. Se ei kuitenkaan ainakaan saanut minua muuttamaan mielipidettäni suuntautumisestani vanhustyöhön. :) 

 

Ryhmäkoti ja Päivätoimintakeskus vierailu

Kävimme tutustumassa kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja päivätoimintakeskuksessa. 

Ryhmäkoti oli pieni 10 asukkaan ryhmämuotoinen ohjatun asumisen yksikkö, joka oli hyvin kodinomainen. Ohjatun asumisen yksiköissä ei ole yövalvontaa, jolloin asukkaat ovat hyvin omatoimisia. Heillä oli kolme solua, joista kahdessa oli kolme asukashuonetta ja yhdessä oli neljä. Heillä on myös yksi paikka intervallijaksolaiselle, jotka viettävät lyhyitä jaksoja ryhmäkodissa, esimerkiksi omahoitajan ollessa lomalla tai sopeutettaessa vanhempien luota pois muuttavaa kehitysvammaista aikuista. 

Soluissa asukkailla oli käytössä pieni keittiö, jossa oli jääkaappi, mikro, kahvi-ja vedenkeitin. Uunia/Hellaa ei paloturvallisuus syistä ole muualla kuin isossa yhteiskeittiössä, jossa he valmistavat yhdessä ja sovituissa vuoroissa ruuat talon asukkaille. He hoitavat itse myös vaatehuollon ja huoneidensa siivouksen.

Käyntimme aikana ryhmäkodissa oli hiljaista asukkaiden ollessa toimintapajalla. Vain pari asukasta oli viettämässä ns. koti-päivää, jolloin he siivoavat ja tekevät muita kotitöitä. Osa asukkaista on jo jäänyt eläkkeelle jolloin he saavat viettää aikaa ryhmkodissa tai vaihtoehtoisesti toimintakeskuksen toimintapajalla.

Päivätoimintakeskus sijaitsee ryhmäkodista seuraavalla kadulla. Siellä meille esiteltiin kaksi pajaa, toisessa työtoiminta ja toisella toimintapaja. 
Työtoiminnan puolella asiakkaat toteuttivat alihankinta töitä mm. paikallisen yrityksen rasioiden tarroitusta. Osa valmistaa mattoja ja muita käsitöitä, joita myydään toimintakeskuksen tiloissa. Heidän ohjaajansa kertoi, että he käyvät myös toreilla, myyjäisissä ja paikallisessa ostoskeskuksessa myymässä tuotteita. He myös maalaavat tauluja joita on ollut myös esillä ostoskeskuksen taidegalleriassa.

Toimintapajalla pyritään ylläpitämään jo eläköityneiden tai työtoimintaan kykenemättömien sosiaalisia taitoja. Heillä on omia kerhoja/pajoja. Vierailumme aikana heillä oli käynnissä somepaja, jolla he päivittävät toimintakeskuksen facebook-tiliä, heidän toimintaansa liittyvää blogia ja valmistelivat samalla aiheita lähestyvää Lapin Ruskaretkeä varten. 

Vierailusta jäi positiivinen kuva kehitysvammaistyöstä ja oli mukava kuulla myös erilaisesta työympäristöstä, "perinteisen" ympäri vuorokautisen valvonnan aikana. 

-Hyvää syksyn jatkoa kaikille!-